Vaasa, Pori ja Rauma kesäreissun etappeina

Posted by on heinä 27, 2016 in Galleria | 1 comment

Aurinkoinen Vaasa otti meidät lämpimästi vastaan. Kalakeitto ja läski maistuivat pitkän automatkan jälkeen. Sitten kiertoajelulle: Vaasa on täynnä historiaa merenkulusta, jääkäreistä, maannousemisesta. Jopa Senaatti on takavuosina istunut Vaasassa 3 kk.

Vanha Vaasa – idyllinen keidas. Palanut 1880-luvulla kuten monet kaupungit. Mustasaaren kirkko on viehättävä. Ja sitten tietenkin Strömsö! Monen unelma! Vehreä uimaranta ja kartano. Kovasti kulisseja, joista loihditaan tv-sarjaa jo yli 14 tuotantokauden ajan. Ympäristö hyvässä kunnossa, joskin mopopojat grillin rannasta rikkoneet – tuhmat!

WP_20160721_009

Strömsössä oli tunnelmaa.

WP_20160721_044

Yhteiskuva Strömsössä.

WP_20160721_21_20_39_Pro

Raippaluodon silta, Suomen pisin 1045 metriä

Vaasan Diabeetikkojen vieraina vasta lystiä olikin. Anne ja Aila ja muut kovasti toimittivat. Hunajat ja konjakit Akaasta, rosmariinipiimäkakku ja muut herkut Vaasasta. Hyvin meni!

WP_20160721_19_42_58_Pro

Vaasan Diabeetikoiden puuhanaiset Anne Ståhl (vas) ja Aila Mäkipää

WP_20160721_047

Vaasan pjt Ståhl ja Mäkipää sekä Rajala

WP_20160721_054

Hunajata hunajata!

Yö meni hyvin Hotelli Royalissa. Aamulla muutamilla oli ns. haasteita tunnelin kanssa, mutta lähteissä kaikki oli bussissa. Kohti Kaskista. Olympiavoittaja Arto Koivisto isännöi Sininen Hetki – kahvilaa. Hyvät oli tortut! Ja sujuvat puheet!

WP_20160722_005

Kahvila Sinisen hetken isäntänä oli olympiavoittaja Arto Koivisto. Kuva Anna-Maija Kurki

WP_20160722_10_09_35_Pro

Vuoden urjalalainen Venla ja Irma Kurki taukokaffella Kaskisissa

Pihalla mies Vantaalta tiesi heti, missä Akaa on! Hienoa! Se leviää sittenkin. Oli ostanut kimppahuvilaksi vaarin mökin. Aurinko paistoi. Pori – mahtava Kirjurinkesäravintola ia sitäkin mahtavampi lounas – salaatteja, häränrintaa, uppoperunoita, kaffia…

WP_20160722_019

Kirjurinluodon puistossa oli komeeta

Huhtasen Pasi Porist’ – sillai kai ja raudanluja diabeteshoitaja Marja Rautavirta kertoivat diabeteshommista Porissa. Osaavissa käsissä, hauska kuunnella aitoa porilaista.

WP_20160722_018

Kirjurinluodon kesäravintolasta, Pasi Huhtanen, Porin yhdistyksen pj ja diabeteshoitaja Marja Rautavirta kertoivat asioista.

Ja itse Kirjurinluoto; puistoja, vihertietokeskus, rauhaa, ravintoloita. Käppärän hautausmaalla vaikuttava Juseliuksen mausoleumi. 11-vuotias Sigrid kuoli keuhkotuberkuloosiin. Sisarensa Thyra Theresia oli menehtynyt jo 5 kuukauden iässä. Isä Fritz perusti testamentissaan säätiön, joka vuosittain tukee lääketieteellistä tutkimusta miljoonilla euroilla – myös diabetestutkimusta.

WP_20160722_15_56_13_Pro

Sigrid Juseliuksen mausoleumi

Historiaa vilisee Porikin, sen sai tuntea saitseeingillä! Ilta laskeutui. Useampi meistä tavoitteli Eurojackpotin 69 miljoonan euron pottia. Aamulla ei kuitenkaan näkynyt miljönäärejä eikä kukaan ollut porukasta kadonnutkaan. Siis kohti Raumaa. Pyhän Ristin kirkko 1400-luvulta, mahtava tori, Vanha Rauma ihanine idyllisine rakennuksineen hurmasi monet meistä. Pitsiviikot olivat alkaneet!

Marjatta Paasikivi kertoi frivolite-tekniikasta, jolla hän oli loihtinut kauniita korvakoruja. Moni niitä ostikin. Lounas tunnelmallisen kauniissa Ravintola Villa Tallbossa meren rannalla. Taas kerran oivallista ruokaa! Porissa ja Raumalla on ihania naisfiguureja. Taiteilija Kerttu Horilan Maire istuu Porin Eetunaukiolla, sisarensa Rauma flikk’ Kerttu Vanhassa Raumassa. Kirkossa istuu Virrenveisaajanainen. Niin oli aidon näköinen, että ensin tervehdin ja sitten ihmettelin, että ompas hän kaino kun ei näin komealle herrasmiehelle vastaa…

WP_20160722_19_21_42_Pro

Porin Maire Kerttu Horilalta

WP_20160723_11_22_41_Pro

Kerttu Horilan taidetta: Rauma flikk’ eli Kerttu

WP_20160723_11_50_42_Pro

Pyhän Ristin Kirkon virrenveisaajanainen, myös Kerttu Horilalta

Oli aika kääntää bussin nokka kohti Akaata ja Urjalaa. Arvat tekivät kauppaansa ja onnellisia voittajia löytyi monta. Muun muassa punkkitohtori voitti uuden skragan. Kyllä nyt kelpaa käydä vastaanotolla. Tietokisa oli jo matkalla avannut aivoja. Pareittain toteutetun kisan voittivat joukkue Marjut ja Soili sekä joukkue Helena ja Ilse – Kultamokkaa tuli palkinnoksi.

Hopeajoukkueita olivat: Anna-Maija ja Irma, Seija ja Aulis sekä Asta ja Timo. Hopeatoffeet olivat heidän palkintonsa jalossa kilpailussa. Kaikki meni hyvin – melkein kuin Strömsössä. Pieniä, mutta ei voittamattomia vastuksia matkalla. Paluumatka sujui Urjalan taikayöhön nähden päinvastaisessa järjestyksessä, sillä tulimme kautta Huittisten läpi Akaan Urjalaan. Loppumatkalla Akaassa saimme aitiopaikalta seurata vanhojen autojen kulkuetta, jota riittikin kilometritolkulla. Heikoimmat meinasivat jo hermostua!

Tuttuun tapaansa Alangon Hannu meitä koutsasi, Mettänen Oy ja Harri Vesaniemi hoiti kuljetuksen. Ensi vuonna Keski-Suomeen ja Savoon – ehkä! Jos jaksetaan!

Timo Rajala

Sit vielä putkeen muutama tunnelmaotos matkalta, ensin Vaasasta,

WP_20160721_15_18_09_Pro

Maannouseman merkkejä Palosaaren Suntinsalmessa Vaasassa. Kukin kivi kertoo 100-vuotisen kehityksen

WP_20160721_052

Hannu ja Marja Vehmas, Akaa

sit Porist

WP_20160722_001 WP_20160722_002 WP_20160722_010 WP_20160722_013 WP_20160722_014

ja viäl Raumalt

WP_20160723_10_37_22_Pro

Kodikas ravintola Goto (Rauma)

WP_20160723_10_59_30_Pro

Vanhan Rauman palosta vuonna 1682 jäi vain portti. Ilse ja Helena portilla

 

WP_20160723_002 WP_20160723_006 WP_20160723_008 WP_20160723_012

Kuvat Anna-Maija Kurki ja Timo Rajala

Ja vielä! Tässä Vaasan rouvien ROSMARIINIPIIMÄKAKKURESEPTI!

5 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

1 tl rosmariinia

200 g meijerivoita

1 dl appelsiinimarmeladia

2 dl rasvatonta piimää

½ dl siirappia

1.       Voitele ja korppujauhota 1,8 l rengasvuoka. Sekoita kuivat aineet keskenään, rosmariini huhmaressa hienonnettuna.

2.       Sulata rasva ja sekoita joukkoon marmeladi. Lisää jauhoseokseen piimä,siirappi ja rasvaseos. Sekoita  ainekset  juuri ja juuri sekaisin.

3.       Kaada taikina vuokaan  ja paista 175 asteessa  uunin alimmalla tasolla noin 50 minuuttia.

One Comment

  1. Hieno juttu, Timo! Eipä ollut muistivihkosi toimettomana tälläkään reissulla…

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *